Oi kylmä kotimaa

Kirjoitti Zeroness on 8 December 2007 | 4 Kommentteja

Tagit: ,

Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Aamu meni krapuloidessa, loppu sitten ihan muuten vaan laiskotellen. Eräälle foorumille kirjoittaessani pohdiskelin myös hieman sitä, mitä itsenäisyys minulle merkitsee. Tai siis Suomen itsenäisyys. Ensin ryhdyin pohtimaan, että onko itsenäisyyttä enää oikeastaan olemassakaan? EU sanalee direktiiveineen sitä sun tätä. Maailmanpolitiikan ilmastonmuutokset riepottelevat Suomea niin itään kuin länteenkin. Tuntuu, että pyllistämme yhtäaikaa itään ja länteen, mikä sinänsä varmaan on ihmeellinen taito sekin. Vaan moniko huomaa, miten meitä viedään kuin pässiä narussa? Tai ketä edes kiinnostaa?

Suomalaisuus ja Suomen itsenäisyys on helpompaa kokea Suomen ulkopuolella. Kun olin vuosi sitten Espanjassa, koin itsenäisyyspäivän ja suomalaisuuden muutenkin eri tavalla. Suomen kielikin korostuu paikassa, jossa sitä ei juurikaan voi puhua. Tärkeämpää kuitenkin oli ehkä se, ettei Suomen lippua ja muita itsenäisyyspäivän merkkejä ollut näkyvillä. Ne tuovat mieleen assosiaatiota asioista, jotka eivät ole kovinkaan positiivisia. On vaikea suhtautua itsenäisyyspäivään, kun siihen liittyy sellaista ylpeyttä isänmaasta johon en osaa yhtyä. Suomalaisten keskellä muistankin usein olevani itsekin henkilö, joka voisi sotaoloissa suurella todennäköisyydellä saada kuulan kalloonsa - toisen suomalaisen toimesta. Silti tästä kansasta pitäisi sitten olla kovin ylpeä. Vaikeaa se on.

Ollessani jossain muussa maassa, en tunne kantavan vastuuta kyseisen järjestelmän ongelmista. Tuskin osaan paikallista kieltä hirvittävän hyvin, maan historian tuntemus on hyvin puutteellista, enkä täten pysty kunnolla analysoimaan ja erottamaan kyseisen yhteiskunnan ongelmia. Se ei kuitenkaan ole tarpeenkaan. Olen eräänlainen vapaamatkustaja joka pyrkii olemaan läsnä aiheuttaen mahdollisimman vähän häiriötä. Ehkä tuon vähän rahaakin maahan, vaikka en varsinaisesti mikään turisti olisikaan. Etenkään mikään rahakas. Ero tilanteeseeni Suomessa on merkittävä: täällä tunnen, että minulla on jonkinlainen velvollisuus vaikuttaa järjestelmän ongelmiin. Yksin tuskin mitään pystyn muuttamaan, mutta ainakin herättämään keskustelua ja kertoa ajatuksistani muille. Jo pelkkä keskustelun aikaan saaminen olisi suuri saavutus tässä maassa, jonka keskustelukulttuuri onkin usein todella onnetonta. Ongelmien puhumisen sijasta höpöttelemme mielummin upeista PISA-tuloksista ja hehkuttelemme maamme upeaa peruskoulujärjestelmää. Samaan aikaan kun mielenterveydelliset ongelmat lisääntyvät, eivätkä niistä kärsivät saa tarvitsemaansa apua. Paitsi ehkä pilleripurkin kouraan, kuten kunnon suoritusyhteiskunnassa ilmeisesti kuuluukin.

Tämä tunne siitä, että minulla on velvollisuus vaikuttaa asioihin erityisesti Suomessa, lisää usein ahdistuneisuuttani. Siitä seuraa usein suuri voimattomuuden tunne. Omat kyvyt vaikuttaa ovat kovin rajalliset. Kun siihen lisätään vielä se, ettei isoa osaa suomalaisista kiinnosta asioita korjata, ahdistus senkun lisääntyy. Niinpä toisinaan nostankin kädet pystyyn ja sanon itselleni "pitäkää tunkkinne". Silloin kaipaan taas jonnekin pois tästä kylmästä maasta. Kylmästä maasta, jonka ongelma ei ole kylmä ilmasto vaan kylmät ihmiset. Kylmään ilmastoon olen tottunut lapsesta asti. Kylmiin ihmisiin totun tuskin koskaan.

Päivän kommentti:

"Vaikka nyt meneekin huonosti, tulevaisuudessa menee vielä huonommin."

- Mauno Koivisto