Olettaisin.
Se valuu tänne asti
Paska nimittäin. Vaikka en omista digiboxia enkä katso televisiota, Timo T. A. Mikkosten perheistä tehty "tv-ohjelma" saavuttaa huomioni nettisivujen uutisotsikoiden ja ihmisten puheiden kautta. Hiukan samoin kävi sillon, kun Nina Mikkonen vaahtosi keskusteluohjelmassa lasten kotihoidon puolesta herättäen lähinnä närää niissäkin, jotka ovat hänen kanssaan itse asiasta jokseenkin samaa mieltä. Tuolloin en jaksanut seurata kummemmin asiasta käytyjä nettikeskusteluja, osittain senkin vuoksi että ne keskittyivät lasten päivähoitoon ja sen eri puoliin.
Ja näin siirryin HD-aikaan
Tilaamani laajakulmalisäke saapui postitse tällä viikolla. Ai niin, en olekaan ehtinyt vielä kertoa blogissani videokuvausharrastukseni kehittymisestä: ostin noin kuukausi takaperin Huuto.netistä vähän käytetyn Canon HV20 -kameran.
Tuho on joskus uuden alku
Blogini oli melko kauan hiljainen, viimeisin merkintä taisi olla keväällä kirjoitettu. En edes muista kirjoitinko blogiini kertakaan kesällä, jolloin asuin muutaman kuukauden Portugalissa Porton kaupungissa. Noh, palattuani Suomeen säädin tietokantojen parissa ja ihmettelin että mikäs tuo mystinen "kammiot_serendipity" -tietokanta on? Tuskin mitään tärkeää. Vips vain, ja useamman vuoden aikana kertyneet suomenkieliset blogikirjoitukset vilahtivat bittiavaruuteen. Perkele!
Oi kylmä kotimaa
Itsenäisyyspäivä tuli ja meni. Aamu meni krapuloidessa, loppu sitten ihan muuten vaan laiskotellen. Eräälle foorumille kirjoittaessani pohdiskelin myös hieman sitä, mitä itsenäisyys minulle merkitsee. Tai siis Suomen itsenäisyys. Ensin ryhdyin pohtimaan, että onko itsenäisyyttä enää oikeastaan olemassakaan? EU sanalee direktiiveineen sitä sun tätä. Maailmanpolitiikan ilmastonmuutokset riepottelevat Suomea niin itään kuin länteenkin. Tuntuu, että pyllistämme yhtäaikaa itään ja länteen, mikä sinänsä varmaan on ihmeellinen taito sekin. Vaan moniko huomaa, miten meitä viedään kuin pässiä narussa? Tai ketä edes kiinnostaa?
Ajatuksiani Jokelan tragediasta
Palasin Suomeen hieman vajaat kaksi viikkoa sitten. Kuopioon asetuttuani sain vähitellen otetta myös opiskelusta, oikeastaan paremmin kuin alunperin kuvittelinkaan. Onneksi mitään stressiä ja kiireen tunnetta ei ole alkanut tuntua täällä sen enempää kuin Espanjassakaan. En tiedä sitten, onko se vain ajan kysymys. Ehkä minun pitäisi olla kiireisempi ja stressaantuneempi? Luultavasti tulenkin olemaan, jahka tämä jakso etenee loppuaan kohti. Silloin aikataulu alkaa kunnolla hengittää niskaan.
Itsenäisen työskentelyn viikko (ja vitut)
Olen alkanut vähitellen soluttautua yhä syvemmälle Blogistanian ihmeelliseen valtakuntaan. Toisin sanoen lukemisen lisäksi myös osallistun kommentoimalla. Nyt ajattelin kommentoida tännekin erästä ilmiötä, johon erään blogin kautta törmäsin. Blogaajat päihteitä vastaan - on siis hyvällä asialla. Vai pitäisikö sanoa, että pahaa asiaa vastaan? Jokin tässä mättää. Se on polarisaatio, joka häiritsee aina Suomessa käytävää alkoholikeskustelua. Keskitien osoittajat ovat harvassa. Jokaisen pitäisi löytää paikkansa raittiusliikkeestä tai sitten sekoilevien perskännisten joukosta. Kumpikaan leiri ei pahemmin houkuttele. Olen myös skeptinen sen suhteen, että "päihteitä vastaan" sormen heristely edes nuorison asenteisiin vaikuttaisi. Ei tällainen kenenkään mieltä oikeasti muuta, vaikka olisihan se hienoa uskoa niin. Tietysti niitä nuoria on tuettava päätöksessään, jotka jättävät normiksi muodostuneet teinikännäilyt kokeilematta. He kuitenkin jo valmiiksi allekirjoittavat tämän päihteettömyysajatuksen. Kuten päihteetön Frank Zappa joskus totesi: "One of my favorite philosophical tenets is that people will agree with you only if they already agree with you. You do not change people's minds".
Pitkästä aikaa pahasti pihkassa
Kuten jotkut ovat ehkä saattaneet huomatakin, oman elämäni tapahtumien kertominen on jäänyt blogissani viime aikoina varsin vähälle huomiolle. Tähän on monia syitä. Ei ehkä aina ole ollut mitään erityistä kerrottavaa. Tai sitten on, mutta en ole itse sitä ymmärtänyt. On usein paljon helpompaa kertoa jostain yleisestä, kuten vaikkapa kommentoida erilaisia Suomeen liittyviä epäkohtia. Täältä kaukaa tarkasteltu Suomi ja kaikki siihen liittyvä ruokkii kyynistä puoltani. Sitä sanotaan, että ulkomailla käsitys omasta maasta paranee, ja että oppii arvostamaan oman maansa hyviä puolia enemmän. Minun kohdallani on päinvastoin. Mielikuvani Suomesta ei ole ikinä ollut näin synkkä. Tiedän toki, että se on vain mielikuva ja vastaa siis todellisuutta vain osittain. Toivon, että palatessani Suomi ja sen asukkaat näyttävät itsestään myös valoisat puolet. Vuoden aikana olen kadottanut kosketukseni siihen puoleen kokonaan, jos Suomessa asuvia ystäviä ei lasketa.
Otetaan skaba!
Keinoja tuhota suomalainen yhteiskunta on varmasti lukemattomia. Liekö kuitenkaan yksikään niistä toimiva, jos niitä ei lähde useampi ihminen toteuttamaan edes näennäisen yksimielisesti. Voisiko yksittäiset terroristit tuhota suomalaisen yhteiskunnan? Jos heidän tuhoyrityksistään seuraisi ajan myötä yhteiskunnan tuho, voisiko siitä lopulta syyttää terroristeja? En usko. Länsimainen yhteiskunta voi toki tuhoutua tukehtumalla omaan terrorismin ja pedofilian paranoiaansa. Siitä on kuitenkaan turha syyttää kuin tuota länsimaista yhteiskuntaa itseään. Jos kansalaiset eivät ryhdy yhteistyöhön "yhteisen hyvän" nimissä ja tuhoa sitä kaikkea mikä oli joskus arvokasta, terroristit ovat jo hävinneet.
Epäsivistystä
Jukka Kemppinen on informaatioteknologiaan liittyvän lainsäädönnön asiantuntija, professori joka vaikuttaa kirjoittavan aktiivisesti blogiinsa. Nykypäivänä blogin pitäminen ei sinällään ole ihme, mutta mielenkiintoista sisältöä tarjoavat blogit ja etenkin näinkin akateemiselta henkilöltä ovat vallan harvinaisia. Niin, ja vielä suomeksi!
Missä ovat TEIDÄN hyvät tavat?
Tänään luin Ylen sivuilta kuinka "suomalaisissa tiedotusvälineissä käsitellään islamia lähestulkoon aina vain kielteisten asioiden yhteydessä". Voi kuinka yllättävää. On jännittävää ajatella, että islamin uutisointia sentään tutkitaan ja uutisoidaan. Näin ei ole, kun ajatellaan nuorten sukupolvien asemaa ja uutisointia mediassa. Nuoria ei kiinnosta politiikka. Nuorilla ei ole hyviä käytöstapoja. Nuoret eivät osaa ottaa vastuuta. Olenko liian vainoharhainen, jos väitän suomalaisen median pursuavan paljonkin tällaisia ajatuksia?